KAUSTISEN NUOTIOLAULUJA 1.
Komea on levyn otsikko, eikös vain olekin. Siitä olemmet yksimielisiä ainakin me nuotiopelimanneiksi julistautuneet, jotka esiinnymme tuoreella äänitteellä.Kuukausien hikeisen ja monivaiheisen urakaan tuloksena uunista ilmestyi helposti sulateltava paistos, joka koostuu kuuden laulupelimannin, yhden lauluyhtyeen, muutaman taustalaaulajan ja -soittajan sekä Seis ry:n yhteinen hengentuotos
Kiekolllaon taltioituna kahdeksantoista raita, yli 52 minuuttia samoja renkutuksia, ralleja, laulelmia ja balladeja, jotka ovat tulleet tutuiksi joskus Kaustisen yönuotion lämmössä viihtyneille.
MIELEEN SE TULI SILLOIN JOSKUS
Kaikki sai alkunsa joskus ajat sitten Kaustisen kansanmusiikkijuhlien
yössä. Huomasimme, että tietyt samat naamat
ilmestyvät musisoimaan nuotiolle. Jokaisella on oma ohjelmistonsa,
mutta yhteissoittokaan ei tuota tuskaa. Kukin esiintyy vuorollaan.
Välillä viihteen vetovastuu vaihtuu luontevasti, aivan kuin
olisi meneillään tarkasti ennalta käsikirjoitettu
show.Väkisinkin tuli mieleen, tämähän kokonaisuus täytyy saada taltioitua.
TUUMASTA TOIMEEN 2010
Kesällä 2010 ajatus oli kypsynyt jo niin pitkälle, että hanketta alettiin puuhata. Kokoonpano syntyi kuin itsestään.Allekirjoittaneen lisäksi mukaan lähtivät innolla nurmoolainen Junnu Korhonen, oululainen Matti Partanen, vaasalainen Jaana-Stiina Ala-Korpi, lappajärveläinen Topi Rajala ja sahalahtelainen Suvi Puronen, joka toi mukanaan Venlat -yhtyeen, jossa lauloivat myös Leena Kruuti ja Helena Kuusisto.
Sovittiin, että lokakuussa kohdtaan Lappajärvellä loiskeissa. änitykset tehdään jossain sopivassa tilassa.
Eihän siitä mitään tullut. Kaikki olivat liian juhlamielellä keskittyäkseen vaativiin äänityksiin. Suurella yksimielisyydellä hanke siirrettiin marras-joulukuulle.
Äänitykset tehtiin muutaman illan aikana Seinäjoella Seis ry:n Sammonkadun studiossa. Allekrjoittanut teki sovituksia ja taustoja etukäteen niin paljon kuin oli mahdollista. Osaan biisejä taustat ja sovitukset tehtiin vasta laulajan lurautettua oman osansa - siis peffa edellä puuhun, mutta kyllä vain nykytekniikalla onnistuu sekin.
MIKSAUKSIA JA PAINOSÄHLÄYSTÄ
Kun musiikki oli purkissa, alkoi miksaaminen. Tein monta eri versiota ja kuuntelin koelevyjä eri soittimilla. Hiljalleen kokonaisuus alkoi hahmottua.
Muutamat esitykset kaipasivat paaikkausta. Komensin Jaana-Stiinan tulemaan Vaasasta Seinäjoelle uusimaan Kerkko Koskisen ja Juha Itkosen Elämänlangat -biisin. Se kannatti. Lopputuos parani huomattavasti.
Junnukin kävi soittelemassa lisätemmoja haitarillaan. Virkkalan Mika nosti levyn tasoa taidokkaalla viulun soitolla.
Itselläni oli ääni painuksissa ja omat laulut sain purkkiin vasta viimeisenä.
Sitten suunnittelin levyn kannen, jossa nuotit kipinöivät nuotion loimusta. Tilaus kirjapainolta oli jo työn alla, kun ilmeni, että kansteen on tulossa vääriä tekijätietoja.
Kävelin kirjapainoon, otin syliini valmiit kannet ja pudotin ne roskikseen. Sitten tilasin uudet korjatuin tiedoin.
Lopussa kiitos seisoi. Levy julkistettiin ensin Vaasassa Pohjalaisen toimituksessa, sitten parin päivän kuluttua Lappajärven Kivitipussa.
Levy tuli esiteltyä ja soitettua vielä tanssitkin päälle. Salintäyteinen kansa tanssi hikikarpaalot ohimolla. Kaikki halusivat tuoreen levyn.
Pientä dramatiikkaakin mahtui illan kulkuun. Kelpo haitaritimme Junnu putosi kesken biisin kanveesiin.
- Kuoliko se kysy jo joku?
Onneksi lääkäri Suvi oli paikaalla. Junnun jalat nostettiin ylä ja miehelle annettiin juotavaa. Kysymys olikin nestehukasta. Ukko oli käynyt iltapäivällä saunassa hikoilemassa, eikä ollut muistanut juoda riittävästi.
Jouduin tuuraamaan viisirivisen osaa kaksirivisellä muutaman biisin ajan. Sitten Junnu ilmeistyikin takaisin - entistä virkeämpänä ja soitti heti soolon joka pani pyörryttämään (siis kuulijoita).
Lopuksi poseerasimme koko konkkaronkka kameralle. Topi sai kunniapaaikan ladyjen sylissä.
Jussi
