| xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx |
|
xx |
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx |
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx |
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx |
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx |
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx |
xxxxxx |
|
|
|
02.03.2010 |
Tapasin veteraanin
Äyräpään taistelusta
Äyräpään taistelusta tulee 5.3. eli tätä
kirjoittaessani ensi perjantaina 70 vuotta. Tarkoitus oli tehdä
juttua taistelusta yleisellä tasolla, mutta sitten tietooni
putkahtikin, että yksi hyökkäyksessä ollut
nurmolaisveteraani, taistelussa pahasti haavoittunut Lauri Holma onkin
yhä elossa.
Holma kuului Nurmon eskadroonaan, jonka tehtäväksi
hyökkäys annettiin. Hän oli hyökkäyksen alussa
pikakiväärimiehen apulainen, mutta pikakiväärimies
haavoittui heti hyökkäyksen alussa ja Holmasta tuli nyt
pikakiväärimies.
Itse hyökkäys oli onnettomasti suunniteltu ja valmisteltu.
Tykistön piti tukea hyökkäystä
venäläisten hallussa ollutta Äyräpään
hautausmaata vastaan, mutta kranaatteja ei ollut ammuttavaksi kuin
hiukan toistakymmentä, vaikka tulitukikäskyssä
puhuttiin 500-600 kranaatista.
Suomalaiset joutuivat hyökkäämään yli 200-300
metriä leveän laskevan pellon, jonka avoimmuus ei antanut
mitään suojaa. Venäläisillä oli hyvät
asemat hyökkäyksn torjumiseksi. Suomalaisten tappiot
muodostuivatkin suuriksi, tai pitäisi oikeastaan sanoa nurmolisten
tappiot, sillä lähes kaikki eskadroonan toistasataa
miestä olivat nurmolaisia. Kaatuneena jäi kentälle 44
nurmolaista, haavoittuneena useita kymmeniä.
Lauri Holma pääsi aseineen etenemään vain muutaman
metrin päähän vihollisen juoksuhautaa, josta tuli niin
luoteja kuin käsikranaattejakin hyökkääjien
niskaan. Sitten Holman hyökkäys pysähtyi
käsikranaattiin, joka räjähti hänen
päänsä lähellä. Siinä meni vasemmalta
puolelta näkö ja kuulo, tajukin hetkeksi.
Kun Holma hieman tokeni räjähdyksestä, hän totesi
olevansa haavoittunut. Muut suomalaiset olivat ympäriltä
kaatuneet ja
venäläiset olivat aloittamassa
vastahyökkäystä. Ei
ollut muuta mahdollisuutta kuin perääntyä
kranaattikuoppien suojaa hyväksi kättäen takaisin omien
joukkoon.
Senkin jälkeen Holmalla oli vielä monta tiukkaa, mutta omalta
kannaltaan onnekasta tilannetta, ennen kuin hän pääsi
saamaan
hoitoa vammoihinsa.
Saattoi vain ihailla lähes 94-vuotiasta veteraania, joka oli
pahoista vammoistaan huolimatta hämmästyttävän
pirteä, älykäs ja hyvänkuntoinen. Eikä
muistissakaan ollut vikaa.
Holma asuu vaimonsa kanssa Nurmon Kertunlaaksossa uudessa
omakotitalossa.
Omaishoitajana on heidän tyttärensä.
Sellaisen miehen jututtaminen oli uuri etuoikeus. Hän on antanut
terveytensä isänmaalle.
Kirjoitin artikkelin, joka
julkaistaan Ilkassa perjantaina. Mukanani oli Tomi Kosonen, joka kuvasi
Lauri Holman tarinan videolle. Se tulee verkkoon myös perjantaina.
Hyökkäystä oli muuten tukemassa ylistarolainen
konekivääriryhmä, jonka johtaja Mauno Vehkaoja on
myös elossa ja hyväkuntoinen. Hänkin olisi haastattelun
arvoinen mies.
|
|