xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xx xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx xxxxxx

Jussi Asun kotisivut             Jussi Asu´s Home Sites
ETUSIVU YHTEYSTIEDOT JA LINKIT KUVAT JA BLOGI
RESEPTIT 
TUOTANTOA

BLOGI UUTIS - ASU

02.03.2010

Tapasin veteraanin Äyräpään taistelusta

Äyräpään taistelusta tulee 5.3. eli tätä kirjoittaessani ensi perjantaina 70 vuotta. Tarkoitus oli tehdä juttua taistelusta yleisellä tasolla, mutta sitten tietooni putkahtikin, että yksi hyökkäyksessä ollut nurmolaisveteraani, taistelussa pahasti haavoittunut Lauri Holma onkin yhä elossa.
Holma kuului Nurmon eskadroonaan, jonka tehtäväksi hyökkäys annettiin. Hän oli hyökkäyksen alussa pikakiväärimiehen apulainen, mutta pikakiväärimies haavoittui heti hyökkäyksen alussa ja Holmasta tuli nyt pikakiväärimies.

Itse hyökkäys oli onnettomasti suunniteltu ja valmisteltu. Tykistön piti tukea hyökkäystä venäläisten hallussa ollutta Äyräpään hautausmaata vastaan, mutta kranaatteja ei ollut ammuttavaksi kuin hiukan toistakymmentä, vaikka tulitukikäskyssä puhuttiin 500-600 kranaatista.
Suomalaiset joutuivat hyökkäämään yli 200-300 metriä leveän laskevan pellon, jonka avoimmuus ei antanut mitään suojaa. Venäläisillä oli hyvät asemat hyökkäyksn torjumiseksi. Suomalaisten tappiot muodostuivatkin suuriksi, tai pitäisi oikeastaan sanoa nurmolisten tappiot, sillä lähes kaikki eskadroonan toistasataa miestä olivat nurmolaisia. Kaatuneena jäi kentälle 44 nurmolaista, haavoittuneena useita kymmeniä.
Lauri Holma pääsi aseineen etenemään vain muutaman metrin päähän vihollisen juoksuhautaa, josta tuli niin luoteja kuin käsikranaattejakin hyökkääjien niskaan. Sitten Holman hyökkäys pysähtyi käsikranaattiin, joka räjähti hänen päänsä lähellä. Siinä meni vasemmalta puolelta näkö ja kuulo, tajukin hetkeksi.
Kun Holma hieman tokeni räjähdyksestä, hän totesi olevansa haavoittunut. Muut suomalaiset olivat ympäriltä kaatuneet ja venäläiset olivat aloittamassa vastahyökkäystä. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin perääntyä kranaattikuoppien suojaa hyväksi kättäen takaisin omien joukkoon.
Senkin jälkeen Holmalla oli vielä monta tiukkaa, mutta omalta kannaltaan onnekasta tilannetta, ennen kuin hän pääsi saamaan hoitoa vammoihinsa.

Saattoi vain ihailla lähes 94-vuotiasta veteraania, joka oli pahoista vammoistaan huolimatta hämmästyttävän pirteä, älykäs ja hyvänkuntoinen. Eikä muistissakaan ollut vikaa.
Holma asuu vaimonsa kanssa Nurmon Kertunlaaksossa uudessa omakotitalossa. Omaishoitajana on heidän tyttärensä.
Sellaisen miehen jututtaminen oli uuri etuoikeus. Hän on antanut terveytensä isänmaalle.

Kirjoitin artikkelin, joka julkaistaan Ilkassa perjantaina. Mukanani oli Tomi Kosonen, joka kuvasi Lauri Holman tarinan videolle. Se tulee verkkoon myös perjantaina.

Hyökkäystä oli muuten tukemassa ylistarolainen konekivääriryhmä, jonka johtaja Mauno Vehkaoja on myös elossa ja hyväkuntoinen. Hänkin olisi haastattelun arvoinen mies.